Uuden vuoden kunniaksi paikkuvat mojovat pakkaset. Puuhellamme on lämmitetty viimeksi kolmisen vuotta sitten. Isä teki hellalla ruuat ja lämmitti tiskivedet. Vanhan kansan jätkiä kun oli. Paukkupakkasilla omakotitalossamme lämpenivät sekä takka että puuhella niin kuin nytkin. Tuntuu jotenkin huvittavalta, että olen kaikkein lähimpänä isääni silloin, kun savustan kalaa pihan ulkokeittiössämme ja laitan tulta tulipesiin. Haikeus hiipi vahvana paikalle ja ikävä on kova. En tainnut antaa itseni surra tarpeeksi isän kuoltua. Syöpäsairas isäni saattohoidettiin Keravan terveyskeskuksen vuodeosasto kakkosella.
Isän eläkeläiselämä oli yhdistelmä kalastusta pilkkien ja merellä veneillen, pyöräilyä 90-luvun todella jämerätekoisella maastopyörällä, rakentelua ja muurailua sekä kirjojen ja lehtien lukemista. Isoa roolia näytteli myös televisio. Emmentaali (Emmerdale) oli nähtävä joka päivä sekä kaikenlaiset urheilut, klassikkoelokuvat ja uutiset. Televisio saattoi olla usein iltaisin päällä, vaikka sitä ei katsottukaan, koska eihän sitä tiennyt, josko sieltä tirsuisi (tulisi) jotain katsomisen arvoista.
Isän viimeiset elinkuukaudet vuodeosastolla vietettiin jutellen ja yhdessä telkkaa katsoen. Telkkarin katsomisen teki vaikeaksi se, että television äänet saattoivat häiritä muita huoneessa olevia ja että telkkarin kanavia tai äänenvoimakkuutta ei voinut säätää. Kaukosäätimiä ei ollut jokaisessa huoneessa ja niitä piti pyytää hoitajilta. Säätimiä rikkoontuu, häviää ja kulkeutuu pyykin mukana pois. Isäni ei halunnut, että hoitajia vaivataan tuollaisen etoasian (turhan asian) vuoksi. Olin samaa mieltä. Hoitajilla on varmasti tähdellisempääkin tekemistä kuin käydä säätämässä telkkareita.
Vuodeosastolla aikaa viettäessä mietiskelin, miten osastojen arkea voisi helpottaa. Televisioiden uusiminen sekä kaukosäätimien lisääminen tuntui järkevimmältä tavalta. Telkkari ei sinänsä auta hoivatyössä, mutta on tärkeä ajanviete sänkypotilaalle. Omaisia lohduttaa, kun he tietävät, että potilaalla on viihdykettä heidän poissa ollessaan. Ymmärrän, etteivät telkkarihankinnat ole prioriteettilistan kärjessä hoivatyön arjessa ja määrärahat käytetään ensisijaisesti hoitotarvikkeisiin. Maallikko voi sen sijaan auttaa toissijaisesti tärkeissä asioissa, joista hän ymmärtää toisin kuin terveydenhuollosta.
Kun Hykke perustettiin ja ensimmäisiä hyväntekotempauksia mietittiin, ehdotin, että voisimme kerätä jotenkin varoja osaston kaukosäätimien hankkimiseen. Hanke laajeni sittemmin televisiokannan uusimiseksi ja täydentämiseksi. Tästä kiitos hanketta tahollaan yhtäaikaisesti suunnitelleelle työryhmälle (Kim Savolainen, Päivi Wilén ja Säde Evilä). Toteutimme hankkeen yhteistyönä kolmikon ja Hykken kanssa. Hykken piti alun perin myydä kaupungilta saamiaan käytöstä poistettuja toimistokalusteita, mutta kun hanke kariutui, hykke-Tiina keksi, että pyydetään Keravaan liittyviltä julkkiksilta tavaralahjoituksia ja huutokaupataan ne. Se oli loistoidea ja Facebookissa järjestetty Hyvä huutaa Keravalla! -huutokauppa onnistui hienosti. Varoja kerättiin myös ravintolapäivän Hykkelä-ravintolalla. Pääosa rahoista saatiin kokoon rahan keräämisellä, jonka työryhmä toteutti (Lupanro 5560/32/2015 /Keski-Uudenmaan Nuorisoasuntoyhdistys ry). Työryhmä teki huikean duunin. Keräykseen osallistui niin keravalaisia, yhdistyksiä, yrityksiä ja kaupungin eri virastojakin. Kiitos jokaiselle osallistuneelle. Kaupungin ja sen liikelaitosten osuus rahoituksesta oli karkeasti noin kolmannes. Hykken erityiskiitokset kuuluvat huutokauppaan tuotteita lahjoittaneille, huutokaupan ja ravintolan asiakkaille sekä Lions Club Keravalle.
Terveyskeskuksen vuodeosastoille 1 ja 2 sekä hoivakoti Helmiinaan on nyt asennettu uudet televisiot tai laitekantaa on täydennetty. Ykkösen telkkarit uusi kaupunki ja loput uusittiin keräysvaroin. Ylimääräisiä kaukosäätimiä hankittiin ja television ääniä voi kuunnella kuulokkeet päässä. Kuulokkeet ovat desinfioitavaa mallia. Voi että, kuulokkeet olisivat olleet isän mieleen. Hän oli tuttu näky ulkotöissä Peltor-kuulokkeissaan, joissa oli radio. Televisiohankkeella on myös sellainen tärkeä merkitys, että auttamalla osoitimme kouriintuntuvasti ja näkyvästi osastojen potilaille ja työntekijöille välittävämme. Osastoilla on rakkaitamme, joille haluamme vain hyvää.
Jaahas, kämpässä alkaa olla yhtä lämmin kuin hikisessä huopatossussa. Aivan kuten ennenkin, mutta nyt en jurputa isälle kuumuudesta vaan nautin. Puuhella tulistuu ja luovuttaa lämpöään edelleen yhtä herkästi kuin isänikin.
Rakkaudella ja isää
muistaen sekä keravalaisia kiittäen,
Anna
ps. Televisiotempauksen tarkemmat tiedot löydät tekstiin linkitetyistä blogikirjoituksista.
